sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Tämä lapsi tuo niin paljon iloa, rakkautta, ihmetystä ja kummastusta.

Olin aina halunnut kolme lasta, ensimmäiset kaksi lasta tulivat kahden vuoden aikavälillä, kun olin 25 v ja 27 v. Kolmanteen lapseen ei ollut energiaa tuolloin eikä muutoinkaan työtilanteiden takia kolmas lapsi olisi sopinut tilanteeseen. Kun kolmannen lapsen tuloon oli sitten sopiva hetki elämässä, ei lasta kuitenkaan meinannut tullakkaan, väliin tuli yksi kohdun ulkopuolinen raskaus ja vasta sen jälkeen Inka antoi merkkejä itsestään pitkän odotuksen jälkeen.

Saimmekin tällaisen erityislapsen, josta on "vauvaa" pitkäksi aikaa. Vaikka kehitys kulkeekin jälkijunassa normaaleihin lapsiin verrattuna, sitä ei oikeastaan edes itse huomaa. Tuntuu kuin Inka olisi juuri oikeassa kehitysvaiheessa. Silloin tuntee piston sydämessään, jos puhutaan muista lapsista, jotka kenties ovat syntyneet Inkan jälkeen ja he jo kävelevät, sanovat sanoja ja muuta sellaista. Silloin sitä tajuaa, että niin mutta meidän lapsi ei vielä....Tähänkin tunnemyllerrykseen alkaa jo tottua. On silti hienoa, että meillä on sellainen lapsi, josta niin monet ovat kiinnostuneita. "Mitä Inkalle kuuluu, miten Inka voi, miten meni sydänleikkauksessa"... näihin kysymyksiin saa vastata monille ihmisille, joskus ehkä kyllästymiseen saakka.

Mieheni joskus sanoi, että kun Inkaa katselee, voisi tätä katsella kuin tv:tä. Tämän pikkuneidin puuhia voi ja jaksaa katsella kyllästymättä.

Näiden ajatuksien lomassa toivotan kaikille Hyvää Uutta Vuotta !
Iloitkaa elämän pienistä asioista/ihmeistä!

PS. Sain joululahjaksi aivan upeita suklaita, Lindt tummaa suklaata ja maitosuklaata sekä Stockmannin suklaalajitelman. Huh, nämä ovat melkein taivaallisia. Taitaa olla taaksejäänyttä elämää Aladdin ja Paradis-suklaat.....







2 kommenttia:

  1. Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle!

    On ollut hienoa seurata tätä teidän arkea ja siihen liittyviä suuriakin tapahtumia. Kiitokset, että olet jakanut niistä osan blogissasi.

    Elämään kuuluu niin monta tietä ja risteystä, ylä- ja alamäkeä, että se välillä muistuttaa vuoristoa. Aina ei ole kyse edes kartanlukutaidosta, joidenkin polut vain kulkevat määrättyä väylää.

    Monesti kuitenkin niiden ponnistelujen jälkeen huomaa, että oikeastaan se kipuaminenkin kuului matkaan ja asiat näkee sieltä vuorenhuipulta niin toisin. On tunne, että ellei sitä ponnistelua ole ollut välillä hikipisarat otsalla - painava reppu selässä, niin ei niitä elämän perusasioitakaan osaa tarpeeksi arvostaa.

    Blogistasi on voinut seurata teidän taivalta ja odottelua suureen leikkaukseen valmistuen ja sen jälkeen valokuvat Inkasta ovat kertoneet, että tyttö on saanut puhtia ja tarmoa lisää.

    Upeita onnistumisia jatkossakin ja suklaata sopivin väliajoin, sen terveysvaikutusta ei onneksi kukaan enää epäile..

    VastaaPoista
  2. Kiitokset kommentista, mmm niin eiköhän siitä suklaasta saa flavonoideja, siis terveellistä :)

    VastaaPoista