Päivän hetki jälleen ulkomaailmaan. Tämä blogimaailma avaa itse asiassa ihan uusia ulottuvuuksia, ja on tosi

kiva kun saan kommentteja. Jälleen oli pitkä päivä, aamukahdeksasta iltayhdeksään.

Lääkärin mukaan toipuminen on sujunut hyvin, mutta tuo tahdistinjuttu/syke jäi illalla vähän vaivaamaan, joten siitä huomenna lisää. Sydänlapset ja aikuiset ry oli kahvittamassa omenakakkusen kanssa sydänosastolla tänään ja niin he tekevät joka sunnuntai. Kahvihetkellä oli ihan kiva keskustella muiden

sydänlasten vanhempien kanssa, muutoin osastolla ei juurikaan tule puhuttua toisten tapauksista, paitsi Inkan huonetoverin äidin kanssa ollaan keskusteltu, me kun asumme molemmat myös MC Donald Talossa.

Kaikilla on aika erilaisia tapauksissa, on sydämen siirtoa, vastasyntyneitä, joku on ollut kolmisen viikkoa osastolla, erään lapsen sydänvika huomattiin vasta kaksi vuotiaana ja hänellä oli aika samantyyppinen vika kuin Inkalla, oli mielenkiintoista kuunnella eri tapauksia.

Ohessa kuva majapaikastamme Ronald MC Donald Talolla, asustamme vihreässä talossa, sinisessä talossa on toimisto ja huoneita,

yhteensä huoneita täällä on 14, jokaisella on oma huone, suihku ja wc.

Pitkä päivä oli jälleen osastolla. Aamulla menin yhdeksän aikaan ja illalla yhdeksän aikaan lähdin.

Silittelyä, taputtamista, hoivaamista.Ilta meni jälleen paremmin, mutta päivä oli aika kitinää ja unet katkonaisia. Ei tässä paljon Stockmannille keritä, kun yrittää olla läsnä aina lapsen valveillaoloaikana.

Kyllä hoitajatkin hommansa osaavat, mutta minusta on kuitenkin tärkeätä olla läsnä, kun muutoinkin

on kipeänä. Piuhoja on vielä kaikenlaisia kiinni, on sydämentahdistin varmuuden vuoksi,  suoneen menee suoraan lääkitystä ja nenämahaletku on myös vielä varmuudenvuoksi, tosin sitä ei ole enää tarvittu, kun

on juonut säännöllisesti ja jopa päärynäsosettakin meni jo hieman. Lisäksi saa suun kautta erilaisia lääkkeitä.

Sinnikkäästi useimmat vanhemmat jaksavat osastolla olla, mutta kieltämättä päivä on pitkä, lapsen nukkuessa ei muuta tekemistä oikein ole kuin keittää kahvia tai katsella lehtiä. Olisipa edes joku nettiyhteys vanhemmille, siinä olisi ideaa, kun ei noita lehtiäkään jaksa loputtomiin lueskella. Onneksi osastolla on tosiaan vanhempien huone, jossa voi keittää kahvia, katsoa tv:tä ja lueskella lehtiä- mutta toivottavasti

Inka paranee pian ja pääsemme kotiin.
Niin ja välillä pitää oikein miettiä mikä päivä tänään on, kyllä tässä menevät viikonpäivätkin ihan sekaisin.

Nyt voi jo hengähtää. Neiti oli saanut aamulla maitoa ja nukahtanut sen jälkeen. Kun menimme aamulla

häntä katsomaan, hän heti avasi silmänsä ja yritti jutella jotain, kunnes huomasi, että jokeltelu olikin

hieman hankalaa. Hereillä jaksoi olla n. 15 minuuttia ja sitten jälleen nukahti. Kipulääkitys (morfiini)

on poistettu ja tästä eteenpäin mennään kuulemma Panadolilla. Siirtyy osastolle yhden aikoihin tuon

hengitystä avittavan laitteen kanssa. Loppujen lopuksi Inka selvisi teho-osasto ajasta sittenkin paremmin kuin odotin. On nukkunut lähes koko ajan ja pärjännyt hoitajien kanssa oikein mahtavasti, suuret kiitokset hoitajille. Ensimmäinen päivä oli kaikista rankin, onneksi olin osannut varautua leikkauksen jälkeiseen aikaan seuraamalla Jalojen sivuja www.jalot.fi- silti ensimmäinen päivä tuntui kovalta selviytymiseltä, ja sitä se varmasti Inkan kohdalla olikin. Nyt kaikki hyvin ja odottelemme vaikka jo hieman seurustelemista

Inkan kanssa.

Huh, tänään on jo paljon parempi mieli. Yö tuli nukuttua hyvin ja niin näytti nukkuvan myös Inka.

Aamulla kuudelta hän oli päässyt pois hengityskoneesta ja nyt saa rauhoittavia. Seuraava vierailuaika on

puolikahdelta. Näkee että pikkuinen on kipeä, heti jos yrittää heräillä. Eilinen päivä oli kieltämättä aika rankka ja rankkaa oli erityisesti se kun hoitaja sanoi, että neiti ei oikein itse jaksa hengittää ja siksi tietysti oli

hengityskoneessa. Heräämistä odottelimme myös aivan liian nopeasti, kun eräs hoitaja kertoi, että muutaman tunnin päästä voi jo heräillä. Tänään ajattelin aamulla, että nyt en yhtään mieti liian pikaista toipumista ja odotan vaikka niin, että jos iltapäivällä heräilisi ja pääsisi pois hengityskoneesta. Toisin kuitenkin kävi,

aamulla meitä odotti iloinen yllätys. Neiti nukkui rauhallisesti pelkillä happiviiksillä. Olipa ihana näky.

Ajattelin kirjoittaa ajatuksistani, mutta sitten tulikin sellainen olo, että en pystykään. Melkein jo suljin koneen,

mutta ajattelin, että ehkä sittenkin on helpompi vaikka kirjoittaa kuin vaan olla ja yrittää olla miettimättä

miten Inka pärjää. Leikkausaamuna Inka oli erittäin iloinen ja pirteä. Yöllä hän oli neljän aikaan saanut maitoa, mutta sen jälkeen ei saanut antaa mitään ruokaa eikä juomaa. Aamulla hän sai Diapamia ja kahdeksan jälkeen hänet siirrettiin leikkausosastolle. Inka makasi mahallaan pinnasängyssänsä ja niin hoitaja vei hänet kasvot menosuuntaan päin kohti salia. Iloisesti lähti. Sitten menikin aamupäivä odotellessa

kirurgin soittoa ja vähän ennen kahtatoista puhelin soi. Leikkaus oli mennyt hyvin. Sen jälkeen alkoi toipuminen. Yksi vierailukerta teho-osastolla on jo käyty ja seuraavaksi mennään puoli yhdeksältä.

Neiti on yhä hengityskoneessa ja niin ilmeisesti pitääkin ja kovasti saa kipulääkettä.

Voimia ja rukouksia Inkalle!

Kiitokset kaikille vierailleni. Teitte juhlastani ikimuistoisen. Olen vieläkin ihan fiiliksissä.

Se on nyt kuulkaas niin, että tämä Äiti on tänään täyttänyt 40 vuotta!
On oikeastaan ihan kiva täyttää pyöreitä ja juhlia synttäreitä kunnolla.
Tänään sain ensimmäisen lahjani ja viikonloppuna juhlitaan lisää, onhan tämä ihan yes!