Kenkiä ostamassa

Menin ostamaan kenkiä 1,5 vuotiaalle lapselleni. Kysyin myyjältä löytyisikö heiltä kenkiä kokoa 17.

Ei löytynyt. Myyjä kertoi, että yleensä pienin on kokoa 19. Nouseeko hän jo ylöspäin. Kerroin että ei paljoa mutta vähän. Myyjä antoi minulle oppaan, milloin lapselle on hyvä ostaa kengät......Myyjä kysyi, minkä ikäinen lapsi on, vastasin että 1,5 vuotta, mutta hän on vähän pieni. Katseli kyllä minua ehkä vähän ihmeisessään ja jatkoin matkaani. Kenkiä en tuosta liikkeestä ostanut. Koko opasta en siis avannut vaan onneksi löysin toisesta paikkaa pienet kengät ja siellä myyjä oli erittäin mukava ja kertoi, että kengät pitää katsoa aina niin yksilökohtaisesti. Sillä tavalla.....

Tämä lapsi tuo niin paljon iloa, rakkautta, ihmetystä ja kummastusta.

Olin aina halunnut kolme lasta, ensimmäiset kaksi lasta tulivat kahden vuoden aikavälillä, kun olin 25 v ja 27 v. Kolmanteen lapseen ei ollut energiaa tuolloin eikä muutoinkaan työtilanteiden takia kolmas lapsi olisi sopinut tilanteeseen. Kun kolmannen lapsen tuloon oli sitten sopiva hetki elämässä, ei lasta kuitenkaan meinannut tullakkaan, väliin tuli yksi kohdun ulkopuolinen raskaus ja vasta sen jälkeen Inka antoi merkkejä itsestään pitkän odotuksen jälkeen.

Saimmekin tällaisen erityislapsen, josta on "vauvaa" pitkäksi aikaa. Vaikka kehitys kulkeekin jälkijunassa normaaleihin lapsiin verrattuna, sitä ei oikeastaan edes itse huomaa. Tuntuu kuin Inka olisi juuri oikeassa kehitysvaiheessa. Silloin tuntee piston sydämessään, jos puhutaan muista lapsista, jotka kenties ovat syntyneet Inkan jälkeen ja he jo kävelevät, sanovat sanoja ja muuta sellaista. Silloin sitä tajuaa, että niin mutta meidän lapsi ei vielä....Tähänkin tunnemyllerrykseen alkaa jo tottua. On silti hienoa, että meillä on sellainen lapsi, josta niin monet ovat kiinnostuneita. "Mitä Inkalle kuuluu, miten Inka voi, miten meni sydänleikkauksessa"... näihin kysymyksiin saa vastata monille ihmisille, joskus ehkä kyllästymiseen saakka.

Mieheni joskus sanoi, että kun Inkaa katselee, voisi tätä katsella kuin tv:tä. Tämän pikkuneidin puuhia voi ja jaksaa katsella kyllästymättä.

Näiden ajatuksien lomassa toivotan kaikille Hyvää Uutta Vuotta !

Iloitkaa elämän pienistä asioista/ihmeistä!

PS. Sain joululahjaksi aivan upeita suklaita, Lindt tummaa suklaata ja maitosuklaata sekä Stockmannin suklaalajitelman. Huh, nämä ovat melkein taivaallisia. Taitaa olla taaksejäänyttä elämää Aladdin ja Paradis-suklaat.....



Miksi Inkan blogi?

Jo raskausaikana tiesin, että meille mahdollisesti voisi syntyä lapsi, jolla olisi Downin syndrooma.

Hain silloin jo tietoa downin syndroomasta ja tiedot eivät olleet mitään mieltä ylentäviä, en löytänyt oikein mitään positiivista näkökantaa tai no ainakin sellaisia keskustelupalstoja, joissa todettiin, että ne vanhemmat, joilla oli down-lapsi, eivät vaihtaisi sitä mistään hinnasta. Todettakoon nyt vielä, että meille kyllä odotettiin silti kaikesta huolimatta tervettä lasta. Miksi sitten blogi, jo heti Inkan syntymästä lähtien oli tarve tuodan Inkasta positiivisia kuvia tai juttuja julki. Aika kuitenkin kului ja blogia aloin tehdä vasta kun Inka oli n. 8 kk vanha. Olenko saavuttanut tavoitettani, en tiedä, välillä joudun taistelemaan itseni kanssa, onko hyvä että laitan kuvia julkiseen nettiin, mutta toisaalta vain niillä välittyy tuo positiivinen

elämä myös down-lapsen kanssa. Sivuillani käy parhaimpina päivinä liki 100 lukijaa, olen siitä erittäin otettu, koska täytyy kuitenkin muistaa, että aihe koskettaa hyvin harvaa. Otan mielenkiinnolla vastaan myös teidän näkemyksenne!

Sydänlapset tekivät minuun syvän vaikutuksen ja tietysti kokemus sinänsä pyörii ajatuksissa pitkään.

Mieliin jäi myös kun hoitaja yritti löytää sopivan kokoisia vaatteita Inkalle, kertoi että sairaalavaatteet nuo kauhtuneet keltaiset ja valkoiset olivat juuri loppu (siis kaikki pesussa). No Inkalle laitettiin sitten sydänosastolle lahjoitettuja vaatteita, löytyi hieman lyhyet caprit ja ihan hyvä body. Toinkin sitten seuraavana päivänä neidille omat housut, ettei nilkat paljaana joutuisi olemaan. Hoitaja kertoi, että heillä on pulaa näistä Inkan kokoisista vaatteista (ilmeisesti 68-80 cm), pieniä vaatteita kuulemma oli ja kertoi, että

useat vaatteet tulevat heille lahjoituksena, toinen hoitaja kertoi, että ei ole tilattu noita vaatteita...

No oli miten oli, mutta näyttäväthän nuo lapset paljon kivemmilta kunnon vaatteissa kuin sairaalavaatteissa.

Mielessä onkin kerätä sydänosastolle kasa joko käytettyjä tai uusia bodeja ja trikoohousuja, sen verran olen kiitollinen Inkan hoidosta. Jos olet itse kiinnostunut lahjoittamaan hyväkuntoisia vaatteita,

siis mielellään edestäavattia bodeja tai trikoohousuja, voit lähettää tai toimittaa ne Helsingin lastenklinikan LK4 osastolle ja mukaan voi laittaa terveiset myös Inkalta.

Tässä kuvassa Inkalla lahjoitettu body.

Päivän hetki jälleen ulkomaailmaan. Tämä blogimaailma avaa itse asiassa ihan uusia ulottuvuuksia, ja on tosi

kiva kun saan kommentteja. Jälleen oli pitkä päivä, aamukahdeksasta iltayhdeksään.

Lääkärin mukaan toipuminen on sujunut hyvin, mutta tuo tahdistinjuttu/syke jäi illalla vähän vaivaamaan, joten siitä huomenna lisää. Sydänlapset ja aikuiset ry oli kahvittamassa omenakakkusen kanssa sydänosastolla tänään ja niin he tekevät joka sunnuntai. Kahvihetkellä oli ihan kiva keskustella muiden

sydänlasten vanhempien kanssa, muutoin osastolla ei juurikaan tule puhuttua toisten tapauksista, paitsi Inkan huonetoverin äidin kanssa ollaan keskusteltu, me kun asumme molemmat myös MC Donald Talossa.

Kaikilla on aika erilaisia tapauksissa, on sydämen siirtoa, vastasyntyneitä, joku on ollut kolmisen viikkoa osastolla, erään lapsen sydänvika huomattiin vasta kaksi vuotiaana ja hänellä oli aika samantyyppinen vika kuin Inkalla, oli mielenkiintoista kuunnella eri tapauksia.

Ohessa kuva majapaikastamme Ronald MC Donald Talolla, asustamme vihreässä talossa, sinisessä talossa on toimisto ja huoneita,

yhteensä huoneita täällä on 14, jokaisella on oma huone, suihku ja wc.

Pitkä päivä oli jälleen osastolla. Aamulla menin yhdeksän aikaan ja illalla yhdeksän aikaan lähdin.

Silittelyä, taputtamista, hoivaamista.Ilta meni jälleen paremmin, mutta päivä oli aika kitinää ja unet katkonaisia. Ei tässä paljon Stockmannille keritä, kun yrittää olla läsnä aina lapsen valveillaoloaikana.

Kyllä hoitajatkin hommansa osaavat, mutta minusta on kuitenkin tärkeätä olla läsnä, kun muutoinkin

on kipeänä. Piuhoja on vielä kaikenlaisia kiinni, on sydämentahdistin varmuuden vuoksi,  suoneen menee suoraan lääkitystä ja nenämahaletku on myös vielä varmuudenvuoksi, tosin sitä ei ole enää tarvittu, kun

on juonut säännöllisesti ja jopa päärynäsosettakin meni jo hieman. Lisäksi saa suun kautta erilaisia lääkkeitä.

Sinnikkäästi useimmat vanhemmat jaksavat osastolla olla, mutta kieltämättä päivä on pitkä, lapsen nukkuessa ei muuta tekemistä oikein ole kuin keittää kahvia tai katsella lehtiä. Olisipa edes joku nettiyhteys vanhemmille, siinä olisi ideaa, kun ei noita lehtiäkään jaksa loputtomiin lueskella. Onneksi osastolla on tosiaan vanhempien huone, jossa voi keittää kahvia, katsoa tv:tä ja lueskella lehtiä- mutta toivottavasti

Inka paranee pian ja pääsemme kotiin.
Niin ja välillä pitää oikein miettiä mikä päivä tänään on, kyllä tässä menevät viikonpäivätkin ihan sekaisin.

Nyt voi jo hengähtää. Neiti oli saanut aamulla maitoa ja nukahtanut sen jälkeen. Kun menimme aamulla

häntä katsomaan, hän heti avasi silmänsä ja yritti jutella jotain, kunnes huomasi, että jokeltelu olikin

hieman hankalaa. Hereillä jaksoi olla n. 15 minuuttia ja sitten jälleen nukahti. Kipulääkitys (morfiini)

on poistettu ja tästä eteenpäin mennään kuulemma Panadolilla. Siirtyy osastolle yhden aikoihin tuon

hengitystä avittavan laitteen kanssa. Loppujen lopuksi Inka selvisi teho-osasto ajasta sittenkin paremmin kuin odotin. On nukkunut lähes koko ajan ja pärjännyt hoitajien kanssa oikein mahtavasti, suuret kiitokset hoitajille. Ensimmäinen päivä oli kaikista rankin, onneksi olin osannut varautua leikkauksen jälkeiseen aikaan seuraamalla Jalojen sivuja www.jalot.fi- silti ensimmäinen päivä tuntui kovalta selviytymiseltä, ja sitä se varmasti Inkan kohdalla olikin. Nyt kaikki hyvin ja odottelemme vaikka jo hieman seurustelemista

Inkan kanssa.