Minsku

Pitkä päivä oli jälleen osastolla. Aamulla menin yhdeksän aikaan ja illalla yhdeksän aikaan lähdin.

Silittelyä, taputtamista, hoivaamista.Ilta meni jälleen paremmin, mutta päivä oli aika kitinää ja unet katkonaisia. Ei tässä paljon Stockmannille keritä, kun yrittää olla läsnä aina lapsen valveillaoloaikana.

Kyllä hoitajatkin hommansa osaavat, mutta minusta on kuitenkin tärkeätä olla läsnä, kun muutoinkin

on kipeänä. Piuhoja on vielä kaikenlaisia kiinni, on sydämentahdistin varmuuden vuoksi,  suoneen menee suoraan lääkitystä ja nenämahaletku on myös vielä varmuudenvuoksi, tosin sitä ei ole enää tarvittu, kun

on juonut säännöllisesti ja jopa päärynäsosettakin meni jo hieman. Lisäksi saa suun kautta erilaisia lääkkeitä.

Sinnikkäästi useimmat vanhemmat jaksavat osastolla olla, mutta kieltämättä päivä on pitkä, lapsen nukkuessa ei muuta tekemistä oikein ole kuin keittää kahvia tai katsella lehtiä. Olisipa edes joku nettiyhteys vanhemmille, siinä olisi ideaa, kun ei noita lehtiäkään jaksa loputtomiin lueskella. Onneksi osastolla on tosiaan vanhempien huone, jossa voi keittää kahvia, katsoa tv:tä ja lueskella lehtiä- mutta toivottavasti

Inka paranee pian ja pääsemme kotiin.
Niin ja välillä pitää oikein miettiä mikä päivä tänään on, kyllä tässä menevät viikonpäivätkin ihan sekaisin.